Siirry sisältöön

kieli

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kieli
Wikipedia
Katso artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kieli (26)

  1. (anatomia) suussa oleva nielemiseen, lämmönsäätelyyn ja ihmisellä puheen tuottamiseen käytettävä lihas
    Pidetään kieli keskellä suuta.
  2. (kielitiede) ihmisen äänteisiin perustuvaan puheeseen tai sovittuihin käsien liikkeisiin perustuva viestintäjärjestelmä (esim. suomen kieli)
    Kuinka taidan suomen kielen.
    lapsen kielen kehitys
    Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
  3. (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
    romaanin kieli on runollista
    alamaailman kieli
    Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
  4. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
    Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
  5. (musiikki) puhaltimen lehti
  6. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
  7. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
    Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
    ponttiliitoksen kieli
  8. (tekniikka) vaa´an osoitin
    Vaa´an kieli osoittaa punnittavan painon.
  9. iltti
    Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞li]
  • tavutus: kie‧li

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieli kielet
genetiivi kielen kielten
kielien
partitiivi kieltä kieliä
akkusatiivi kieli;
kielen
kielet
sisäpaikallissijat
inessiivi kielessä kielissä
elatiivi kielestä kielistä
illatiivi kieleen kieliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielellä kielillä
ablatiivi kieleltä kieliltä
allatiivi kielelle kielille
muut sijamuodot
essiivi kielenä kielinä
translatiivi kieleksi kieliksi
abessiivi kielettä kielittä
instruktiivi kielin
komitatiivi kieline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiele-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiel-

Etymologia

[muokkaa]

kantauralin kēle [1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

filologia, murre, puhe,

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

alkukieli, alkuperäiskieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, arpitaaninkielinen, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, frankoprovensaalinkielinen, hallintokieli, hoivakieli, hybridikieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliryhmä, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisuudelma, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kielivähemmistö, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, oksitaaninkielinen, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, raastinkieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, vaa’ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Sanaliitot
[muokkaa]

forensinen kielentutkimus, formaali kieli, kuollut kieli, luonnollinen kieli, uralilaiset kielet

Idiomit

[muokkaa]
  • mielin kielin
    1. mielistellen
  • odottaa kieli pitkällä
    1. odottaa innolla jotakin tapahtuvaksi
  • olla kielen päällä
    1. sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
  • olla kieli solmussa
  • (pitää) kieli keskellä suuta
  • olla kuoleman kielissä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kieli Kielitoimiston sanakirjassa
  • kieli Suomen murteiden sanakirjassa
  • kieli Tieteen termipankissa
  • kieli Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkelit 964, 3050 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

kieli

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kieli

  1. kieli (ruumiinosa)
  2. kieli (kommunikaatioväline)

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Livvi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kieli

  1. kieli
    ruočin kieli - ruotsin kieli

Viitteet

[muokkaa]
  1. keel Eesti etümoloogiasõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 25.3.2020. (viroksi)