kieli

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kieli
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli (26)

  1. (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytettävä lihas
    Pidetään kieli keskellä suuta.
  2. (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
    Kuinka taidan suomen kielen.
    Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
  3. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
    Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
  4. (musiikki) puhaltimen lehti
  5. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
  6. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
    Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
    ponttiliitoksen kieli
  7. iltti
    Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.
  8. (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
    romaanin kieli on runollista
    alamaailman kieli
    Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ie̞li]

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

kantauralin *kēle

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkukieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, hallintokieli, hoivakieli, häpykieli, häränkieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenkanta, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuuri, kielinero, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Idiomit[muokkaa]

  • mielin kielin – mielistellen
  • sana on kielen päällä
  • kieli solmussa
  • (pitää) kieli keskellä suuta
  • olla kuoleman kielissä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kieli

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli

  1. kieli (ruumiinosa)