kieli
Kohteesta Wikisanakirja
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kieli (26)
- (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytettävä lihas
- Pidetään kieli keskellä suuta.
- (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
- Kuinka taidan suomen kielen.
- Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
- (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
- Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
- (musiikki) puhaltimen lehti
- soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
- (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
- Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
- ponttiliitoksen kieli
- iltti
- Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.
- (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
- romaanin kieli on runollista
- alamaailman kieli
- Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
-
Elin [1]
-
Kontrabasson kielet [3]
-
Flyygelin kielet [3]
-
Kellon kieli [5]
-
Lukon kieli [6]
-
Kengän kieli [7]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈk̟ie̞li]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieli | kielet |
| genetiivi | kielen | kielten kielien |
| partitiivi | kieltä | kieliä |
| akkusatiivi | kieli; kielen | kielet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielessä | kielissä |
| elatiivi | kielestä | kielistä |
| illatiivi | kieleen | kieliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielellä | kielillä |
| ablatiivi | kieleltä | kieliltä |
| allatiivi | kielelle | kielille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielenä | kielinä |
| translatiivi | kieleksi | kieliksi |
| abessiivi | kielettä | kielittä |
| instruktiivi | – | kielin |
| komitatiivi | – | kieline- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
kantauralin *kēle
Käännökset[muokkaa]
1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin
|
|
2. kommunikaatiojärjestelmä
|
|
3. kielisoittimen osa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kielellinen, kielimäinen
- substantiivit: kieleke
- verbit: kielentää, kieliä, kieltää
Yhdyssanat[muokkaa]
ammattikieli, arkikieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kielenkanta, kielenkääntäjä, kielenopas, kielentutkimus, kieliasu, kielijänne, kielikoulu, kielikurssi, kielikuva, kielileike, kieliluu, kielimaantiede, kielimanifesti, kielimuoto, kielinäyte, kieliopas, kielioppi, kielipihdit, kielireskripti, kielirisa, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisukulaisuus, kielisyöpä, kielitaito, kielitiede, kielitulehdus, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kirjakieli, konekieli, korukieli, kotikieli, lukonkieli, ohjelmointikieli, palkeenkieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, selkokieli, viittomakieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli
Idiomit[muokkaa]
- mielin kielin – mielistellen
- sana on kielen päällä
- kieli solmussa
- (pitää) kieli keskellä suuta
- olla kuoleman kielissä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kielitoimiston sanakirja: kieli
- kieli Tieteen termipankissa
Verbi[muokkaa]
kieli
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä
Karjala[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kieli
- kieli (ruumiinosa)
Luokat:
- Suomen sanat-ki
- Suomen kielen substantiivit-ki
- Suomen kielen 26. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen anatomian sanasto
- Suomen kielen kielitieteen sanasto
- Suomen kielen musiikkisanasto
- Suomen kielen tekniikan sanasto
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Karjalan sanat-ki
- Karjalan kielen substantiivit-ki
- Karjalan kielen elimet
