kieli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kieli
Wikipedia
Katso artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli (26)

  1. (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytettävä lihas
    Pidetään kieli keskellä suuta.
  2. (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
    Kuinka taidan suomen kielen.
    Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.
  3. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne
    Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
  4. (musiikki) puhaltimen lehti
  5. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
  6. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
    Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
    ponttiliitoksen kieli
  7. iltti
    Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.
  8. (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö
    romaanin kieli on runollista
    alamaailman kieli
    Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!
  • Elin [1]

    Elin [1]

  • Kontrabasson kielet [3]

    Kontrabasson kielet [3]

  • Flyygelin kielet [3]

    Flyygelin kielet [3]

  • Kellon kieli [5]

    Kellon kieli [5]

  • Lukon kieli [6]

    Lukon kieli [6]

  • Kengän kieli [7]

    Kengän kieli [7]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯li/, [ˈk̟ie̞li]
  • tavutus: kie‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieli kielet
genetiivi kielen kielten
kielien
partitiivi kieltä kieliä
akkusatiivi kieli;
kielen 		kielet
sisäpaikallissijat
inessiivi kielessä kielissä
elatiivi kielestä kielistä
illatiivi kieleen kieliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielellä kielillä
ablatiivi kieleltä kieliltä
allatiivi kielelle kielille
muut sijamuodot
essiivi kielenä kielinä
translatiivi kieleksi kieliksi
abessiivi kielettä kielittä
instruktiivi – kielin
komitatiivi – kieline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiele-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		kiel-

Etymologia[muokkaa]

kantauralin *kēle [1]

Käännökset[muokkaa]

1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin
2. kommunikaatiojärjestelmä
3. kielisoittimen osa
5. kellon metallinen lyövä osa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkukieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, hallintokieli, hoivakieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Idiomit[muokkaa]

  • mielin kielin – mielistellen
  • olla kielen päällä — sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
  • olla kieli solmussa
  • (pitää) kieli keskellä suuta
  • olla kuoleman kielissä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kieli Kielitoimiston sanakirjassa
  • kieli Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus

Verbi[muokkaa]

kieli

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli

  1. kieli (ruumiinosa)
  2. kieli (kommunikaatioväline)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ keel Eesti etümoloogiasõnaraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 25.3.2020. (viroksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kieli&oldid=4311543”