kieli

Katso myös: Kieli

Suomi

Substantiivi

kieli (26)

1. (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty lihas

   Pidetään kieli keskellä suuta. (tarkoittaa kuvaannollisesti myös tarkkana olemista)

2. (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)

   Kuinka taidan suomen kielen.

3. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava lanka tai muu ohut jänne, puhaltimen lehti

   Vaihdoin kitaraan uudet kielet.

4. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen kellon osa, joka lyö kellon reunaan
5. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke

   Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.

   ponttiliitoksen kieli

• 

  Elin [1]

• 

  Kontrabasson kielet [3]

• 

  Flyygelin kielet [3]

• 

  Kellon kieli [4]

• 

  Lukon kieli [5]

• 

  Kengän kieli [5]

Ääntäminen

• IPA: [ˈk̟ie̞li]

Etymologia

kantauralin *kēle

Käännökset

1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin

aari: adim albania: gjuhë arabia: لِسَان (lisān) m./f. azeri: dil bosnia: jezik englanti: tongue espanja: lengua fääri: tunga grönlanti: oqaq heprea: לָשׁוֹן f. hollanti: tong indonesia: lidah islanti: tunga italia: lingua f. karjala: kieli kazakki: тiл kirgiisi: тил krimintataari: til kroaatti: jezik kurdi: ziman latina: lingua f.

latvia: mēle liivi: kēļ limburgi: spraok makedonia: јазик pohjoissaame: njuočča puola: język m. ranska: langue f. romania: limbă ruotsi: tunga saksa: Zunge f. slovakki: jazyk thai: ลิ้น, ภาษา tšekki: jazyk turkki: dil udmurtti: кыл unkari: nyelv venäjä: язык vepsä: kel' viro: keel võro: kiil

2. kielitiede

arabia: لُغَة (luġah) f. bosnia: jezik bulgaria: език englanti: tongue, language espanja: lengua, idioma esperanto: lingvo fääri: tungumál heprea: שָׂפָה f. hollanti: taal, tong indonesia: bahasa islanti: tungumál italia: lingua f., linguaggio m. jaava: basa karjala: kieli kazakki: тілі komi: кыв krimintataari: til kroaatti: jezik kurdi: ziman kymri: iaith latina: lingua f. latvia: valoda liettua: kalba liivi: kēļ luganda: olulimi

makedonia: јазик malaiji: bahasa nauru: ekakairũ, edorer pohjoissaame: giella portugali: língua puola: język m. ranska: langue f., langage romania: limbă ruotsi: språk saksa: Sprache f. samoa: gagana slovakki: jazyk somali: af sunda: basa tanska: sprog thai: เชือก tšekki: jazyk turkki: dil tuvalu: nganana udmurtti: кыл unkari: nyelv venäjä: язык vepsä: kel' viro: keel võro: kiil

3. kielisoittimen osa

englanti: string heprea: מֵיתָר m. italia: corda f. portugali: língua puola: struna f. ranska: corde f.

ruotsi: sträng saksa: Stimmband n. thai: เชือก unkari: húr venäjä: струна viro: keel

4. metallinen kellon osa

englanti: clapper

Liittyvät sanat

• filologia
• kieliä
• murre
• puhe

Johdokset

• adjektiivit: kielellinen, kielimäinen
• substantiivit: kieleke
• verbit: kielentää, kieliä, kieltää

Yhdyssanat

ammattikieli, arkikieli, kantakieli, kapulakieli, kielenkanta, kielenkääntäjä, kielentutkimus, kieliasu, kielikurssi, kielileike, kieliluu, kielinäyte, kielireskripti, kielisoitin, kielitaito, kielitiede, kirjakieli, konekieli, korukieli, kotikieli, lukonkieli, ohjelmointikieli, palkeenkieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, selkokieli, viittomakieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Idiomit

• mielin kielin – mielistellen
• sana on kielen päällä

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: kieli
• kieli Tieteen termipankissa

Verbi

kieli

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala

Substantiivi

kieli

1. kieli (ruumiinosa)