Siirry sisältöön

murre

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Murre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

murre (48-K)

  1. (kielitiede) alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmurːeˣ/
  • tavutus: mur‧re

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murre murteet
genetiivi murteen murteiden
murteitten
partitiivi murretta murteita
akkusatiivi murre;
murteen
murteet
sisäpaikallissijat
inessiivi murteessa murteissa
elatiivi murteesta murteista
illatiivi murteeseen murteisiin
murteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi murteella murteilla
ablatiivi murteelta murteilta
allatiivi murteelle murteille
muut sijamuodot
essiivi murteena murteina
translatiivi murteeksi murteiksi
abessiivi murteetta murteitta
instruktiivi murtein
komitatiivi murteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo murtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
murret-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi murtaa (heikko vokaalivartalo murra-) + johdin -e

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

itämurre, kansanmurre, kotimurre, länsimurre, murreaineisto, murreaines, murrealue, murreasu, murrehavainto, murreilmaus, murrekirja, murrekirjallisuus, murremaantiede, murrepakina, murreryhmä, murresana, murretutkimus, paikallismurre, pohjalaismurre, savolaismurre

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • murre Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

murre (8)

  1. (murteellinen) koira

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

murre (monikko murres)

  1. (amerikanenglantia) kiisla: kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluvista ruokkien heimon lintulajeista tai sellaisen yksilö

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
  • (brittienglantia) guillemot, (murteellinen, Newfoundlandissa ja Labradorissa) turr

Saksa

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

murre

  1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
  3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä murren
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä murren

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

murre yl. (2) (yks. määr. murren[luo], mon. epämäär. murrar[luo], mon. määr. murrarna[luo])

  1. (puhekieltä) kisu, kissa
  2. (puhekieltä) nokisutari, nuohooja

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

murre (gen. murde, part. murret)

  1. (kielitiede) murre

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivimurremurded
genetiivimurdemurrete
partitiivimurretmurdeid
illatiivimurressemurretesse
murdeisse
inessiivimurdesmurretes
murdeis
elatiivimurdestmurretest
murdeist
allatiivimurdelemurretele
murdeile
adessiivimurdelmurretel
murdeil
ablatiivimurdeltmurretelt
murdeilt
translatiivimurdeksmurreteks
murdeiks
terminatiivimurdenimurreteni
essiivimurdenamurretena
abessiivimurdetamurreteta
komitatiivimurdegamurretega

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • murre sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)