murre

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Murre


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murre (48-K) (monikko murteet)

  1. (kielitiede) alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi murre murteet
genetiivi murteen murteiden
murteitten
partitiivi murretta murteita
akkusatiivi murre; murteen murteet
sisäpaikallissijat
inessiivi murteessa murteissa
elatiivi murteesta murteista
illatiivi murteeseen murteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi murteella murteilla
ablatiivi murteelta murteilta
allatiivi murteelle murteille
muut sijamuodot
essiivi murteena murteina
translatiivi murteeksi murteiksi
abessiivi murteetta murteitta
instruktiivi murtein
komitatiivi murteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

itämurre, kansanmurre, kotimurre, länsimurre, murreaineisto, murreaines, murrealue, murreasu, murrehavainto, murreilmaus, murrekirjallisuus, murremaantiede, murrepakina, murreryhmä, murresana, murretutkimus, paikallismurre, pohjalaismurre, savolaismurre

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • murre Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

murre (8)

  1. (murteellinen) koira

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murre (monikko murres[luo]

  1. (amerikanenglantia) kiisla: kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluvista ruokkilintujen lajeista tai sellaisen yksilö

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (brittienglantia) guillemot, (murteellinen, Newfoundlandissa ja Labradorissa) turr

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

murre

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan preesens verbistä murren
  2. (taivutusmuoto) yksikön imperatiivi verbistä murren
  3. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan subjunktiivi verbistä murren
  4. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan subjunktiivi verbistä murren

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

murre (gen. murde, part. murret)

  1. (kielitiede) murre

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]