instruktiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

instruktiivi (5)

  1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈinstrukˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yläkäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]