instruktiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
instruktiivi (5)
- (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈinst̪rukˌt̪iːʋi/, [ˈinstrukˌt̪iːʋi]
- tavutus: inst‧ruk‧tii‧vi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | instruktiivi | instruktiivit |
genetiivi | instruktiivin | instruktiivien (instruktiivein) |
partitiivi | instruktiivia | instruktiiveja |
akkusatiivi | instruktiivi; instruktiivin |
instruktiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | instruktiivissa | instruktiiveissa |
elatiivi | instruktiivista | instruktiiveista |
illatiivi | instruktiiviin | instruktiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | instruktiivilla | instruktiiveilla |
ablatiivi | instruktiivilta | instruktiiveilta |
allatiivi | instruktiiville | instruktiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | instruktiivina | instruktiiveina |
translatiivi | instruktiiviksi | instruktiiveiksi |
abessiivi | instruktiivitta | instruktiiveitta |
instruktiivi | – | instruktiivein |
komitatiivi | – | instruktiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | instruktiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- instruktiivisija
- (vanhahtava) keinonto
Yläkäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- instruktiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- instruktiivi Tieteen termipankissa