instruktiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]instruktiivi (5)
- (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈinst̪rukˌt̪iːʋi/, [ˈinstrukˌt̪iːʋi]
- tavutus: inst‧ruk‧tii‧vi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | instruktiivi | instruktiivit |
| genetiivi | instruktiivin | instruktiivien (instruktiivein) |
| partitiivi | instruktiivia | instruktiiveja |
| akkusatiivi | instruktiivi; instruktiivin |
instruktiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | instruktiivissa | instruktiiveissa |
| elatiivi | instruktiivista | instruktiiveista |
| illatiivi | instruktiiviin | instruktiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | instruktiivilla | instruktiiveilla |
| ablatiivi | instruktiivilta | instruktiiveilta |
| allatiivi | instruktiiville | instruktiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | instruktiivina | instruktiiveina |
| translatiivi | instruktiiviksi | instruktiiveiksi |
| abessiivi | instruktiivitta | instruktiiveitta |
| instruktiivi | – | instruktiivein |
| komitatiivi | – | instruktiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | instruktiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- instruktiivisija
- (vanhahtava) keinonto
Yläkäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- instruktiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- instruktiivi Tieteen termipankissa