Siirry sisältöön

slangi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

slangi (5)

  1. (kielitiede) sanastoltaan ja puheenparreltaan yleiskielestä poikkeava, eri ikä-, ammatti-, harrastus- yms. ryhmien käyttämä kielimuoto
  2. (kielitiede) katukieli; ammattikieli; jonkin erityisryhmän käyttämä tapa ilmaista kieltä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈslɑŋːi/
  • tavutus: slan‧gi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi slangi slangit
genetiivi slangin slangien
(slangein)
partitiivi slangia slangeja
akkusatiivi slangi;
slangin
slangit
sisäpaikallissijat
inessiivi slangissa slangeissa
elatiivi slangista slangeista
illatiivi slangiin slangeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi slangilla slangeilla
ablatiivi slangilta slangeilta
allatiivi slangille slangeille
muut sijamuodot
essiivi slangina slangeina
translatiivi slangiksi slangeiksi
abessiivi slangitta slangeitta
instruktiivi slangein
komitatiivi slangeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo slangi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ammattislangi, armeijaslangi, koululaisslangi, nettislangi, sairaalaslangi, sotilasslangi, slangisana

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • slangi Kielitoimiston sanakirjassa
  • slangi Tieteen termipankissa

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

slangi

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta slang
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta slang
  3. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta slang