komitatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

komitatiivi (5)

  1. (kielitiede) seuraa tai kuulumissuhdetta ilmaiseva sijamuoto; suomen komitatiivissa olevan sanan sijapääte on -ine, johon substantiivien kohdalla liittyy myös omistusliite.
    Poikineen on komitatiivi poika-sanasta.
    Suomessa käytetään monikon komitatiivia myös yksikkömerkityksessä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷo̞mit̪ɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]