genetiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]genetiivi (5)
- (kielitiede) omanto, omistamista tai omistusta ilmaiseva sijamuoto
- Genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.
- Genetiivi poika-sanasta on ”pojan”.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈgeneˌtiːʋi/, [ˈge̞ne̞ˌt̪iːʋi]
- tavutus: ge‧ne‧tii‧vi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | genetiivi | genetiivit |
| genetiivi | genetiivin | genetiivien (genetiivein) |
| partitiivi | genetiiviä | genetiivejä |
| akkusatiivi | genetiivi; genetiivin |
genetiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | genetiivissä | genetiiveissä |
| elatiivi | genetiivistä | genetiiveistä |
| illatiivi | genetiiviin | genetiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | genetiivillä | genetiiveillä |
| ablatiivi | genetiiviltä | genetiiveiltä |
| allatiivi | genetiiville | genetiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | genetiivinä | genetiiveinä |
| translatiivi | genetiiviksi | genetiiveiksi |
| abessiivi | genetiivittä | genetiiveittä |
| instruktiivi | – | genetiivein |
| komitatiivi | – | genetiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | genetiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- latinan sanasta casus genitīvus verbistä gignō ’synnyttää’
Käännökset
[muokkaa]1. omanto, omistamista tai omistusta ilmaiseva sijamuoto
|
|