genetiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Genetiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi (5)

  1. (kielitiede) omanto, omistamista tai omistusta ilmaiseva sijamuoto
    Genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.
    Genetiivi poika-sanasta on ”pojan”.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈgeneˌtiːʋi/, [ˈge̞ne̞ˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi genetiivi genetiivit
genetiivi genetiivin genetiivien
partitiivi genetiiviä genetiivejä
akkusatiivi genetiivi; genetiivin genetiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi genetiivissä genetiiveissä
elatiivi genetiivistä genetiiveistä
illatiivi genetiiviin genetiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi genetiivillä genetiiveillä
ablatiivi genetiiviltä genetiiveiltä
allatiivi genetiiville genetiiveille
muut sijamuodot
essiivi genetiivinä genetiiveinä
translatiivi genetiiviksi genetiiveiksi
abessiivi genetiivittä genetiiveittä
instruktiivi genetiivein
komitatiivi genetiiveine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

genetiiviattribuutti, genetiivisija, genetiivisubjekti

Aiheesta muualla[muokkaa]