allatiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
allatiivi (5)
- (kielitiede) ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle, ulkotulento
- Allatiivin sijapääte on -lle.
- Poika-sanan allatiivimuoto on ”pojalle” — periytyy isältä pojalle.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈɑlːɑˌt̪iːʋi]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | allatiivi | allatiivit |
| genetiivi | allatiivin | allatiivien |
| partitiivi | allatiivia | allatiiveja |
| akkusatiivi | allatiivi; allatiivin |
allatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | allatiivissa | allatiiveissa |
| elatiivi | allatiivista | allatiiveista |
| illatiivi | allatiiviin | allatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | allatiivilla | allatiiveilla |
| ablatiivi | allatiivilta | allatiiveilta |
| allatiivi | allatiiville | allatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | allatiivina | allatiiveina |
| translatiivi | allatiiviksi | allatiiveiksi |
| abessiivi | allatiivitta | allatiiveitta |
| instruktiivi | – | allatiivein |
| komitatiivi | – | allatiiveine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. ulkotulento, ulkoinen paikallissija
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
allatiivi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta allatiiv