allatiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
allatiivi (5)
- (kielitiede) ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle, ulkotulento
- Allatiivin sijapääte on -lle.
- Poika-sanan allatiivimuoto on ”pojalle” — periytyy isältä pojalle.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈɑlːɑˌt̪iːʋi]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | allatiivi | allatiivit |
genetiivi | allatiivin | allatiivien |
partitiivi | allatiivia | allatiiveja |
akkusatiivi | allatiivi; allatiivin |
allatiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | allatiivissa | allatiiveissa |
elatiivi | allatiivista | allatiiveista |
illatiivi | allatiiviin | allatiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | allatiivilla | allatiiveilla |
ablatiivi | allatiivilta | allatiiveilta |
allatiivi | allatiiville | allatiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | allatiivina | allatiiveina |
translatiivi | allatiiviksi | allatiiveiksi |
abessiivi | allatiivitta | allatiiveitta |
instruktiivi | – | allatiivein |
komitatiivi | – | allatiiveine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. ulkotulento, ulkoinen paikallissija
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
allatiivi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta allatiiv