allatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

allatiivi (5)

  1. (kielitiede) ulkotulento, ulkoinen paikallissija
    Allatiivin sijapääte on -lle.
    Poika-sanan allatiivimuoto on ”pojalle” — periytyy isältä pojalle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑlːɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

allatiivi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta allatiiv