elatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
    Elatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
    Poika-sanan elatiivi on pojasta — pojasta polvi paranee.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi elatiivi elatiivit
genetiivi elatiivin elatiivien
(elatiivein)
partitiivi elatiivia elatiiveja
akkusatiivi elatiivi; elatiivin elatiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi elatiivissa elatiiveissa
elatiivi elatiivista elatiiveista
illatiivi elatiiviin elatiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi elatiivilla elatiiveilla
ablatiivi elatiivilta elatiiveilta
allatiivi elatiiville elatiiveille
Muut
essiivi elatiivina elatiiveina
translatiivi elatiiviksi elatiiveiksi
abessiivi elatiivitta elatiiveitta
instruktiivi elatiivein
komitatiivi elatiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]