elatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
    Elatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
    Poika-sanan elatiivi on pojasta — pojasta polvi paranee.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]