vokaalisointu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Vokaalisointu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vokaalisointu (1-J)

  1. (fonetiikka) Vokaalisointu on kielellinen piirre, joka rajoittaa sanaan sisältyvien vokaalien laatua. Suomessa sanat ovat takavokaalisia tai etuvokaalisia. Vokaalisoinnun vallitessa samassa sanassa voi esiintyä vain etuvokaaleja tai takavokaaleja. Yhdyssanojen osat ovat tässä suhteessa itsenäisiä.
    Suomen kielessä vokaalit e ja i ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalisissa sanoissa. Jos ne kuitenkin esiintyvät ilman jompikumpia vokaaleista esim. sanojen perusmuodoissa, ne saavat sijapäätteistä etuvokaaliset päätteet, esim. tie, tiessä.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista vokaali ja sointu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]