illatiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]illatiivi (5)
- (kielitiede) sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemista
- Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈilːɑˌt̪iːʋi/, [ˈilːɑˌt̪iːʋi]
- tavutus: il‧la‧tii‧vi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | illatiivi | illatiivit |
| genetiivi | illatiivin | illatiivien (illatiivein) |
| partitiivi | illatiivia | illatiiveja |
| akkusatiivi | illatiivi; illatiivin |
illatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | illatiivissa | illatiiveissa |
| elatiivi | illatiivista | illatiiveista |
| illatiivi | illatiiviin | illatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | illatiivilla | illatiiveilla |
| ablatiivi | illatiivilta | illatiiveilta |
| allatiivi | illatiiville | illatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | illatiivina | illatiiveina |
| translatiivi | illatiiviksi | illatiiveiksi |
| abessiivi | illatiivitta | illatiiveitta |
| instruktiivi | – | illatiivein |
| komitatiivi | – | illatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | illatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. sisätulento, paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisälle tulemista
|