illatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

illatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemista
    Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈilːɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]