illatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

illatiivi (5)

  1. (kielitiede) sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemista
    Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈilːɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi illatiivi illatiivit
genetiivi illatiivin illatiivien
(illatiivein)
partitiivi illatiivia illatiiveja
akkusatiivi illatiivi; illatiivin illatiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi illatiivissa illatiiveissa
elatiivi illatiivista illatiiveista
illatiivi illatiiviin illatiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi illatiivilla illatiiveilla
ablatiivi illatiivilta illatiiveilta
allatiivi illatiiville illatiiveille
Muut
essiivi illatiivina illatiiveina
translatiivi illatiiviksi illatiiveiksi
abessiivi illatiivitta illatiiveitta
instruktiivi illatiivein
komitatiivi illatiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]