inessiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]inessiivi (5)
- (kielitiede) sisäolento, paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisällä olemista.
- Inessiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ssa tai -ssä vokaalisoinnun mukaan.
- Esimerkiksi ’pojassa’ on inessiivi poika-sanasta — pojassa on tulevaisuus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈinesˌsiːʋi/, [ˈine̞sːiːʋi]
- tavutus: i‧nes‧sii‧vi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inessiivi | inessiivit |
| genetiivi | inessiivin | inessiivien (inessiivein) |
| partitiivi | inessiiviä | inessiivejä |
| akkusatiivi | inessiivi; inessiivin |
inessiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inessiivissä | inessiiveissä |
| elatiivi | inessiivistä | inessiiveistä |
| illatiivi | inessiiviin | inessiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inessiivillä | inessiiveillä |
| ablatiivi | inessiiviltä | inessiiveiltä |
| allatiivi | inessiiville | inessiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inessiivinä | inessiiveinä |
| translatiivi | inessiiviksi | inessiiveiksi |
| abessiivi | inessiivittä | inessiiveittä |
| instruktiivi | – | inessiivein |
| komitatiivi | – | inessiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inessiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |