partitiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

partitiivi (5)

  1. (kielitiede) osanto, sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa. Suomen kielen partitiivin sijapääte on vokaalisointua mukaillen -a, -ä, -ta, -tä, -tta, -ttä
    Poika-sanan partitiivi on poikaa.
    Kylläpä se tekikin poikaa.
    Leipä-sanan partitiivi on leipää.
    Millaisia leipiä teillä on?
    Meiltä löytyy monenlaista leipää.
    Viisi leipää ja kaksi kalaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpɑ̝rtiˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi partitiivi partitiivit
genetiivi partitiivin partitiivien
(partitiivein)
partitiivi partitiivia partitiiveja
akkusatiivi partitiivi; partitiivin partitiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi partitiivissa partitiiveissa
elatiivi partitiivista partitiiveista
illatiivi partitiiviin partitiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi partitiivilla partitiiveilla
ablatiivi partitiivilta partitiiveilta
allatiivi partitiiville partitiiveille
Muut
essiivi partitiivina partitiiveina
translatiivi partitiiviksi partitiiveiksi
abessiivi partitiivitta partitiiveitta
instruktiivi partitiivein
komitatiivi partitiiveine-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

Ostin kaksi leipää. (part.)
Ostin molemmat leivät. (akk.)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Lyhenteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]