partitiivi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
partitiivi (5)
- (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa. Suomen kielen partitiivin sijapääte on vokaalisointua mukaillen -a, -ä, -ta, -tä, -tta, -ttä
- Poika-sanan partitiivi on poikaa.
- Kylläpä se tekikin poikaa.
- Leipä-sanan partitiivi on leipää.
- Millaisia leipiä teillä on?
- Meiltä löytyy monenlaista leipää.
- Viisi leipää ja kaksi kalaa.
- Poika-sanan partitiivi on poikaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑrt̪iˌt̪iːʋi/, [ˈpɑ̝rtiˌt̪iːʋi]
- tavutus: par‧ti‧tii‧vi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | partitiivi | partitiivit |
| genetiivi | partitiivin | partitiivien (partitiivein) |
| partitiivi | partitiivia | partitiiveja |
| akkusatiivi | partitiivi; partitiivin |
partitiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | partitiivissa | partitiiveissa |
| elatiivi | partitiivista | partitiiveista |
| illatiivi | partitiiviin | partitiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | partitiivilla | partitiiveilla |
| ablatiivi | partitiivilta | partitiiveilta |
| allatiivi | partitiiville | partitiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | partitiivina | partitiiveina |
| translatiivi | partitiiviksi | partitiiveiksi |
| abessiivi | partitiivitta | partitiiveitta |
| instruktiivi | – | partitiivein |
| komitatiivi | – | partitiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | partitiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset[muokkaa]
- Ostin kaksi leipää. (part.)
- Ostin molemmat leivät. (akk.)
Käännökset[muokkaa]
1. osanto, sijamuoto, joka ilmaisee osittaisuutta tai päättymätöntä toimintaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (harvinainen) osanto
- partitiivisija
Lyhenteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- partitiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- partitiivi Tieteen termipankissa