nominatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nominatiivi (5)

  1. nominin perusmuoto
    Nominatiivi on suomen kielessä sijapäätteetön.
    Sanakirjoissa nominit esitetään yleensä nominatiivimuodossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnominɑˌtiːʋi/, [ˈno̞minɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nominatiivi nominatiivit
genetiivi nominatiivin nominatiivien
partitiivi nominatiivia nominatiiveja
akkusatiivi nominatiivi; nominatiivin nominatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi nominatiivissa nominatiiveissa
elatiivi nominatiivista nominatiiveista
illatiivi nominatiiviin nominatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nominatiivilla nominatiiveilla
ablatiivi nominatiivilta nominatiiveilta
allatiivi nominatiiville nominatiiveille
muut sijamuodot
essiivi nominatiivina nominatiiveina
translatiivi nominatiiviksi nominatiiveiksi
abessiivi nominatiivitta nominatiiveitta
instruktiivi nominatiivein
komitatiivi nominatiiveine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]