sijapääte

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sijapääte (48)

  1. (kielitiede) nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissa
    Omistusta ilmaisevan genetiivin sijapääte suomen kielessä on -n.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsijɑˌpæːt̪eˣ/
  • tavutus: si‧ja‧pää‧te

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

1. nominien taivuttamiseen liittyvä pääte, deklinaation tunnus kielissä, joissa on nominien taivutus sijoissa

Aiheesta muualla[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=sijapääte&oldid=4488270”