omanto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) genetiivin rinnakkainen nimitys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omanto | omannot |
| genetiivi | omannon | omantojen |
| partitiivi | omantoa | omantoja |
| akkusatiivi | omanto; omannon |
omannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omannossa | omannoissa |
| elatiivi | omannosta | omannoista |
| illatiivi | omantoon | omantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omannolla | omannoilla |
| ablatiivi | omannolta | omannoilta |
| allatiivi | omannolle | omannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omantona | omantoina |
| translatiivi | omannoksi | omannoiksi |
| abessiivi | omannotta | omannoitta |
| instruktiivi | – | omannoin |
| komitatiivi | – | omantoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | omanno- | |
| vahva vartalo | omanto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. genetiivin rinnakkainen nimitys
|
Ks. genetiivi |