muunnelma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]muunnelma (10)
- muuntelemisen tulos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmuːnːelmɑ/
- tavutus: muun‧nel‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muunnelma | muunnelmat |
| genetiivi | muunnelman | muunnelmien (muunnelmain) |
| partitiivi | muunnelmaa | muunnelmia |
| akkusatiivi | muunnelma; muunnelman |
muunnelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muunnelmassa | muunnelmissa |
| elatiivi | muunnelmasta | muunnelmista |
| illatiivi | muunnelmaan | muunnelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muunnelmalla | muunnelmilla |
| ablatiivi | muunnelmalta | muunnelmilta |
| allatiivi | muunnelmalle | muunnelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muunnelmana | muunnelmina |
| translatiivi | muunnelmaksi | muunnelmiksi |
| abessiivi | muunnelmatta | muunnelmitta |
| instruktiivi | – | muunnelmin |
| komitatiivi | – | muunnelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muunnelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. muuntelemisen tulos
|