dialekt

Friisi

Substantiivi

dialekt

1. (kielitiede) murre

Puola

Substantiivi

dialekt m.

1. (kielitiede) murre

Liittyvät sanat

Synonyymit

• narzecze

Ruotsi

Substantiivi

dialekt yl. (3) (yks. määr. dialekten [luo], mon. epämäär. dialekter [luo], mon. määr. dialekterna [luo])

1. (kielitiede) murre

Liittyvät sanat

• bygdemål
• landsmål

Aiheesta muualla

• dialekt Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• dialekt Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tanska

Substantiivi

dialekt yl. (yks. määr. dialekten [luo], mon. epämäär. dialekter [luo], mon. määr. dialekterne [luo])

1. (kielitiede) murre

Viro

Substantiivi

dialekt (gen. dialekti, part dialekti)

1. (kielitiede) murre

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	dialekt	dialektid
genetiivi	dialekti	dialektide
partitiivi	dialekti	dialekte dialektisid
illatiivi	dialekti dialektisse	dialektidesse
inessiivi	dialektis	dialektides
elatiivi	dialektist	dialektidest
allatiivi	dialektile	dialektidele
adessiivi	dialektil	dialektidel
ablatiivi	dialektilt	dialektidelt
translatiivi	dialektiks	dialektideks
terminatiivi	dialektini	dialektideni
essiivi	dialektina	dialektidena
abessiivi	dialektita	dialektideta
komitatiivi	dialektiga	dialektidega

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (murre) murre