kielikunta

Suomi

Substantiivi

kielikunta

1. (kielitiede) oletetun ja yleensä myös tieteellisesti todistetun sukulaisuuden perusteella tehdyn jaon mukaisesti yhteen kuuluvien kielten ryhmä, kieliperhe

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liˌkunt̪ɑ/
• tavutus: kie‧li‧kun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista kieli ja kunta

Käännökset

1. sukulaisuuden perusteella tehdyn jaon mukaisesti yhteen kuuluvien kielten ryhmä, kieliperhe

englanti: language family espanja: familia de lenguas f. hollanti: taalfamilie italia: famiglia linguistica f. ranska: famille de langues f.

romania: familie de limbi ruotsi: språkfamilj saksa: Sprachfamilie f. serbia: jezička porodica, jezička familija turkki: dil ailesi

Liittyvät sanat

• afroaasialainen kieli, altailainen kieli, austroaasialainen kieli, austronesialainen kieli, dagestanilainen kieli, eskimo-aleuttilainen kieli, eteläkaukasialainen kieli, indoeurooppalainen kieli, japanilainen kieli

Sanaliitot

• uralilainen kielikunta

Aiheesta muualla

• kielikunta Kielitoimiston sanakirjassa
• kielikunta Tieteen termipankissa