kielevä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kielevä (10) (komparatiivi kielevämpi, superlatiivi kielevin) (taivutus[luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯leʋæ/
- tavutus: kie‧le‧vä
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta kieli (vokaalivartalo kiele- + -vä)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: kielevästi
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kielevä Kielitoimiston sanakirjassa