kielitaito
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kielitaito (1)
- (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkie̯liˌt̪ɑi̯t̪o/
- tavutus: kie‧li‧tai‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kielitaito | kielitaidot |
| genetiivi | kielitaidon | kielitaitojen |
| partitiivi | kielitaitoa | kielitaitoja |
| akkusatiivi | kielitaito; kielitaidon |
kielitaidot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielitaidossa | kielitaidoissa |
| elatiivi | kielitaidosta | kielitaidoista |
| illatiivi | kielitaitoon | kielitaitoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielitaidolla | kielitaidoilla |
| ablatiivi | kielitaidolta | kielitaidoilta |
| allatiivi | kielitaidolle | kielitaidoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kielitaitona | kielitaitoina |
| translatiivi | kielitaidoksi | kielitaidoiksi |
| abessiivi | kielitaidotta | kielitaidoitta |
| instruktiivi | – | kielitaidoin |
| komitatiivi | – | kielitaitoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kielitaido- | |
| vahva vartalo | kielitaito- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kielitaito Kielitoimiston sanakirjassa