kielitaito

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kielitaito (1)

  1. (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯liˌt̪ɑi̯t̪o/
  • tavutus: kie‧li‧tai‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielitaito kielitaidot
genetiivi kielitaidon kielitaitojen
partitiivi kielitaitoa kielitaitoja
akkusatiivi kielitaito;
kielitaidon
kielitaidot
sisäpaikallissijat
inessiivi kielitaidossa kielitaidoissa
elatiivi kielitaidosta kielitaidoista
illatiivi kielitaitoon kielitaitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielitaidolla kielitaidoilla
ablatiivi kielitaidolta kielitaidoilta
allatiivi kielitaidolle kielitaidoille
muut sijamuodot
essiivi kielitaitona kielitaitoina
translatiivi kielitaidoksi kielitaidoiksi
abessiivi kielitaidotta kielitaidoitta
instruktiivi kielitaidoin
komitatiivi kielitaitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kielitaido-
vahva vartalo kielitaito-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kieli ja taito

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]