kielioppi

Suomi

Substantiivi

kielioppi (5-B)

1. (kielitiede) oppi kielen rakenteesta ja ominaispiirteistä valitun tarkastelukulman mukaisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liˌopːi/
• tavutus: kie‧li‧op‧pi

Etymologia

• yhdyssana sanoista kieli ja oppi; Carl Niclas Keckmanin käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. oppi kielen rakenteesta ja ominaispiirteistä valitun tarkastelukulman mukaisesti

englanti: grammar espanja: gramática esperanto: gramatiko ido: gramatiko indonesia: tata bahasa islanti: málfræði latvia: gramatika f. liettua: gramatika liivi: gramatik

norja: grammatikk portugali: gramática f. ranska: grammaire f. ruotsi: grammatik saksa: Grammatik f. tšekki: mluvnice f., gramatika f. unkari: nyelvtan, grammatika venäjä: грамматика f. viro: grammatika

Liittyvät sanat

• kieliopillinen

Yhdyssanat

koulukielioppi

Aiheesta muualla

• kielioppi Kielitoimiston sanakirjassa
• kielioppi Tieteen termipankissa