oppi

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oppi (5-B)

  1. oppimisen tapahtuma prosessin osana
    Oppi on tarpeen tulevaa elämää varten.
    Nummisuutarien koulussa oppi oli yhtä tankkaamista.
  2. oppimisen tulos
    Sain talouskoulusta hyvät opit kotitöihin.
  3. opinkappale

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞pːi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattioppi, harhaoppi, humoraalioppi, kielioppi, kudosoppi, oppiaine, oppihistoria, oppikirja, oppikoulu, oppikurssi, oppilaitos, oppilause, oppimateriaali, oppimestari, oppimäärä, oppipoika, oppisana, oppisisältö, oppisopimus oppituoli, oppivelvollinen, oppivelvollisuus, salaoppi, suutarinoppi

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

oppi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oppia