oppi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oppi (5-B)

  1. oppimisen tapahtuma prosessin osana
    Oppi on tarpeen tulevaa elämää varten.
    Nummisuutarien koulussa oppi oli yhtä tankkaamista.
  2. oppimisen tulos
    Sain talouskoulusta hyvät opit kotitöihin.
  3. opinkappale

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞pːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppi opit
genetiivi opin oppien
partitiivi oppia oppeja
akkusatiivi oppi; opin opit
sisäpaikallissijat
inessiivi opissa opeissa
elatiivi opista opeista
illatiivi oppiin oppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi opilla opeilla
ablatiivi opilta opeilta
allatiivi opille opeille
muut sijamuodot
essiivi oppina oppeina
translatiivi opiksi opeiksi
abessiivi opitta opeitta
instruktiivi opein
komitatiivi oppeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattioppi, ampumaoppi, asemakaavaoppi, atomioppi, eläinoppi, evoluutio-oppi, finanssioppi, hallinto-oppi, harhaoppi, hermotautioppi, humoraalioppi, ihotautioppi, ilmasto-oppi, jalokivioppi, johto-oppi, joukko-oppi, jumaluusoppi, järkeisoppi, karttaoppi, kasvainoppi, kasvatusoppi, kasvioppi, kasvitautioppi, kehitysoppi, kideoppi, kielioppi, kolminaisuusoppi, kombinaatio-oppi, korvatautioppi, kristinoppi, kudosoppi, laskuoppi, lastentautioppi, lauseoppi, lehdistöoppi, liikeoppi, lujuusoppi, lunastusoppi, luomisoppi, luonnonoppi, lämpöoppi, lääkeaineoppi, maanjäristysoppi, maanmittausoppi, menetelmäoppi, merkitysoppi, merkkioppi, metallioppi, metodioppi, miestentautioppi, mittausoppi, moneusoppi, muoto-oppi, naistentautioppi, opetusoppi, opinahjo, opinala, opinhalu, opinkappale, opinkäsitys, opinnäyte, opintie, oppiaika, oppiaine, oppiarvo, oppihistoria, oppi-isä, oppijakso, oppijärjestelmä, oppikirja, oppikoulu, oppikurssi, oppilaitos, oppilause, oppimateriaali, oppimestari, oppimäärä, oppipoika, oppirakennelma, oppiriita, oppisana, oppisisältö, oppisopimus, oppisuunta, oppitodistus, oppitunti, oppituoli, oppivelvollinen, oppivelvollisuus, oppivuosi, paralleelioppi, perusoppi, polveutumisoppi, predestinaatio-oppi, raamatunselitysoppi, rakkaudenoppi, ravinto-oppi, rikostutkimusoppi, rotuoppi, runomittaoppi, runousoppi, rytmioppi, salaoppi, sanaoppi, sanasto-oppi, sisätautioppi, siveysoppi, sointuoppi, soluoppi, sovitusoppi, suutarinoppi, sydäntautioppi, synnytysoppi, sähköoppi, taivutusoppi, taudinmääritysoppi, tautioppi, tavaraoppi, terveysoppi, tiedotusoppi, tietojenkäsittelyoppi, tieto-oppi, tyylioppi, tyyppioppi, uskonoppi, vaakunaoppi, vallanjako-oppi, valo-oppi, valtio-oppi, vanhurskauttamisoppi, virusoppi, värioppi, yhteiskuntaoppi, yli-ihmisoppi, ympäristöoppi, äänioppi, äänneoppi

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oppi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

oppi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oppia