oppineisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]oppineisuus (40)
- se, että on oppinut
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈopːiˌnei̯suːs/
- tavutus: op‧pi‧nei‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppineisuus | oppineisuudet |
| genetiivi | oppineisuuden | oppineisuuksien |
| partitiivi | oppineisuutta | oppineisuuksia |
| akkusatiivi | oppineisuus; oppineisuuden |
oppineisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppineisuudessa | oppineisuuksissa |
| elatiivi | oppineisuudesta | oppineisuuksista |
| illatiivi | oppineisuuteen | oppineisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppineisuudella | oppineisuuksilla |
| ablatiivi | oppineisuudelta | oppineisuuksilta |
| allatiivi | oppineisuudelle | oppineisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppineisuutena | oppineisuuksina |
| translatiivi | oppineisuudeksi | oppineisuuksiksi |
| abessiivi | oppineisuudetta | oppineisuuksitta |
| instruktiivi | – | oppineisuuksin |
| komitatiivi | – | oppineisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | oppineisuude- | |
| vahva vartalo | oppineisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
oppineisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on oppinut
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- oppineisuus Kielitoimiston sanakirjassa