Siirry sisältöön

oppinut

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

oppinut (47) (komparatiivi oppineempi, superlatiivi oppinein) (taivutus[luo])

  1. oppia saanut, laajasti tietoja hankkinut ja omaksunut

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈopːinut̪/
  • tavutus: op‧pi‧nut

Etymologia

[muokkaa]
  • 2. partisiippi verbistä oppia

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

oppinut

  1. laajalti valistusta saanut henkilö

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kirjanoppinut, oppineittenkukka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • oppinut Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

oppinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä oppia

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppinut oppineet
genetiivi oppineen oppineiden
oppineitten
partitiivi oppinutta oppineita
akkusatiivi oppinut;
oppineen
oppineet
sisäpaikallissijat
inessiivi oppineessa oppineissa
elatiivi oppineesta oppineista
illatiivi oppineeseen oppineisiin
oppineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppineella oppineilla
ablatiivi oppineelta oppineilta
allatiivi oppineelle oppineille
muut sijamuodot
essiivi oppineena oppineina
translatiivi oppineeksi oppineiksi
abessiivi oppineetta oppineitta
instruktiivi oppinein
komitatiivi oppineine
vartalot
vokaalivartalo oppinee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oppinut-