valistus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Valistus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

valistus (39)

  1. valistamisen toteutus
  2. valistamisen lopputulos; tietous, tietämys, valistuneisuus
  3. (historia) Euroopassa 1700-luvulla vaikuttanut aatevirtaus, joka korosti järjen ja tiedon merkitystä; valistusaika

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlist̪us/
  • tavutus: va‧lis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valistus valistukset
genetiivi valistuksen valistusten
valistuksien
partitiivi valistusta valistuksia
akkusatiivi valistus;
valistuksen
valistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi valistuksessa valistuksissa
elatiivi valistuksesta valistuksista
illatiivi valistukseen valistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valistuksella valistuksilla
ablatiivi valistukselta valistuksilta
allatiivi valistukselle valistuksille
muut sijamuodot
essiivi valistuksena valistuksina
translatiivi valistukseksi valistuksiksi
abessiivi valistuksetta valistuksitta
instruktiivi valistuksin
komitatiivi valistuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä valistaa (valist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kansanvalistus, kuluttajavalistus, liikennevalistus, raittiusvalistus, seksivalistus, seksuaalivalistus, sukupuolivalistus, terveysvalistus, valistusaate, valistusaika, valistusajattelija, valistusfilosofi, valistusfilosofia, valistuskampanja, valistuskausi, valistuskirjailija, valistuskirjallisuus, valistusliike, valistusoppi, valistusriento, valistustoiminta, valistusväline

Aiheesta muualla[muokkaa]