ikä

Wikisanakirjasta
Katso myös: ika

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ikä (10-D)

Wikipedia
Katso artikkeli Ikä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. syntymähetkestä tai valmistus- tai muodostumishetkestä kulunut aika
  2. kauanko jokin kestää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈikæ/
  • tavutus: i‧kä

Taivutus[muokkaa]

Lähde: https://web.archive.org/web/20121027144403/http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielikello/merkit.html

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ikä iät
genetiivi iän ikien
(ikäin)
partitiivi ikää ikiä
akkusatiivi ikä;
iän
iät
sisäpaikallissijat
inessiivi iässä i'issä
elatiivi iästä i'istä
illatiivi ikään ikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi iällä i'illä
ablatiivi iältä i'iltä
allatiivi iälle i'ille
muut sijamuodot
essiivi ikänä ikinä
translatiivi iäksi i'iksi
abessiivi iättä i'ittä
instruktiivi i'in
komitatiivi ikine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo iä-
vahva vartalo ikä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Vanha ajanmitta. Vrt. ’vuotta’ merkitseviä sukukielten sanoja: saamen jakke, ersän ije, marin ì, ii̯, unkarin év.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikuisikä, avioitumisikä, elinikä, eläkeikä, eroamisikä, hakkuuikä, hedelmällisyysikä, ihmisikä, ikäero, ikähyvitys, ikäjakauma, ikäjakautuma, ikäjärjestys, ikäkausi, ikäkulu, ikäkumppani, ikäkuulo, ikälisä, ikäloppu, ikäluokitus, ikäluokka, ikämies, ikäneito, ikäosaaminen, ikäpolvi, ikäpuhemies, ikäraja, ikärakenne, ikärasismi, ikäryhmä, ikäsyrjintä, ikätoveri, ikävuosi, imemisikä, imeväisikä, iänikuinen, iänmääritys, kasvuikä, kehitysikä, keski-ikä, kestoikä, kouluikä, kutsuntaikä, kyselyikä, käyttöikä, lapsuusikä, leikki-ikä, loppuikä, loppuikäinen, miehuusikä, murrosikä, naimaikä, nuoruusikä, oppivelvollisuusikä, poikaikä, rippikouluikä, satuikä, sikiöikä, suojaikä, synnytysikä, teini-ikä, tyttöikä, työikä, uhmaikä, ukkoikä, vanhuusikä, vauvaikä, virkaikä, vähimmäisikä, älykkyysikä

Idiomit[muokkaa]

  • iät ja ajat – kuvaa pitkää aikaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ikä Kielitoimiston sanakirjassa
  • ikä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.