ikä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- syntymähetkestä kulunut aika nykyiseen elämäntilanteeseen; valmistus- tai muodostumishetkestä kulunut aika
- maailmankaikkeuden ikä
- (kuvaannollisesti) se kauanko jokin (esim. tuote) kestää tai sen oletetaan kestävän
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈikæ/
- tavutus: i‧kä
Taivutus
[muokkaa]Lähde: https://web.archive.org/web/20121027144403/http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielikello/merkit.html
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ikä | iät |
| genetiivi | iän | ikien (ikäin) |
| partitiivi | ikää | ikiä |
| akkusatiivi | ikä; iän |
iät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iässä | i'issä |
| elatiivi | iästä | i'istä |
| illatiivi | ikään | ikiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iällä | i'illä |
| ablatiivi | iältä | i'iltä |
| allatiivi | iälle | i'ille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ikänä | ikinä |
| translatiivi | iäksi | i'iksi |
| abessiivi | iättä | i'ittä |
| instruktiivi | – | i'in |
| komitatiivi | – | ikine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | iä- | |
| vahva vartalo | ikä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Vanha ajanmitta. Vrt. ’vuotta’ merkitseviä sukukielten sanoja: saamen jakke, ersän ije, marin ì, ii̯, unkarin év.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aikuisikä, avioitumisikä, elinikä, eläkeikä, eroamisikä, hakkuuikä, hedelmällisyysikä, ihmisikä, ikäero, ikähuimaus, ikähyvitys, ikäjakauma, ikäjakautuma, ikäjärjestys, ikäkausi, ikäkohortti, ikäkulu, ikäkumppani, ikäkuulo, ikälisä, ikäloppu, ikäluokitus, ikäluokka, ikämies, ikäneito, ikänestori, ikänäkö, ikäosaaminen, ikäpolvi, ikäpuhemies, ikäraja, ikärakenne, ikärasismi, ikäryhmä, ikäsyrjintä, ikätoveri, ikävuosi, imemisikä, imeväisikä, iänikuinen, iänmääritys, kasvuikä, kehitysikä, keski-ikä, kestoikä, kouluikä, kutsuntaikä, kyselyikä, käyttöikä, lapsuusikä, leikki-ikä, loppuikä, loppuikäinen, miehuusikä, murrosikä, naimaikä, nuoruusikä, oppivelvollisuusikä, poikaikä, rippikouluikä, satuikä, sikiöikä, suojaikä, synnytysikä, teini-ikä, tyttöikä, työikä, uhmaikä, ukkoikä, vanhuusikä, vauvaikä, virkaikä, vähimmäisikä, älykkyysikä
Idiomit
[muokkaa]- ikä ei tule yksin — iän mukanaan tuomista vaivoista
- iät ja ajat, iän kaiken, iät kaiket, iät päivät ‒ hyvin pitkään (korostaen ajan pituutta)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ikä Kielitoimiston sanakirjassa
- ikä Suomen etymologisessa sanakirjassa
- ikä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.