ikäloppu

Suomi

Substantiivi

ikäloppu

1. hyvin vanha henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈikæˌlopːu/
• tavutus: i‧kä‧lop‧pu

Etymologia

yhdyssana sanoista ikä ja loppu

Liittyvät sanat

• ikivanha

Aiheesta muualla

• ikäloppu Kielitoimiston sanakirjassa