loppuikäinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

loppuikäinen (38) (ei vertailuasteita)

  1. lopun elinaikaa kestävä
    Ei tehdä sitä temppua sentään – se on loppuikäinen riesa, jos siinä sattuu jotakin!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlopːuˌikæi̯nen/
  • tavutus: lop‧pu‧i‧käi‧nen

Etymologia[muokkaa]