loppu

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loppu (1-B) (monikko loput)

  1. viimeiset vaiheet
  2. jäljellä oleva osa, jäännös
    Saanko minä syödä loput?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlo̞pːu]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ikäloppu, loppuaika, loppuerä, loppuheitto, loppuhuipennus, loppuikä, loppuilta, loppujakso, loppukahdennus, loppukatselmus, loppukausi, loppukesä, loppukilpailu, loppukiri, loppukoe, loppukohtaus, loppukuu, loppukuukausi, loppukymmen, loppukäyttäjä, loppulause, loppulausunto, loppuliite, loppuliturgia, loppumatka, loppumerkintä, loppumerkki, loppumetri, loppuminuutti, loppunousu, loppunumero, loppunäytös, loppuosa, loppuottelu, loppupalkka, loppupeli, loppupiste, loppuponsi, loppupuoli, loppupuolisko, loppupäivä, loppupää, loppupäätelmä, loppuraportti, loppuratkaisu, loppuriuhtaisu, loppurutistus, loppurynnistys, loppusaavutus, loppuselvittely, loppusijoitus, loppusilaus, loppusileä, loppusivu, loppusointu, loppusoitto, loppusumma, loppusumma, loppusuora, loppusuoritus, loppusyksy, loppusysäys, loppusäe, lopputahti, lopputaipale, lopputaival, lopputalvi, lopputarkastus, lopputarkoitus, lopputavu, lopputeksti, lopputentti, lopputiivistelmä, lopputilanne, lopputili, lopputoimitus, lopputoivotus, lopputulos, lopputuote, loppututkinto, lopputyö, loppuunmyynti, loppuvaihe, loppuvaikutelma, loppuveto, loppuvihellys, loppuviikko, loppuvuosi, loppuvuosikymmen, loppuyö, maailmanloppu, sananloppu, viikonloppu, äkkiloppu

Aiheesta muualla[muokkaa]