jäännös

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jäännös (39)[1]

  1. jäljelle jäänyt osa, tähde
  2. jäänne selvennä
  3. (matematiikka) erotus
  4. (tilastotiede) arvioidun ja havaitun arvon erotus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjæːnːøs/
  • tavutus: jään‧nös

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäännös jäännökset
genetiivi jäännöksen jäännösten
jäännöksien
partitiivi jäännöstä jäännöksiä
akkusatiivi jäännös;
jäännöksen
jäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi jäännöksessä jäännöksissä
elatiivi jäännöksestä jäännöksistä
illatiivi jäännökseen jäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäännöksellä jäännöksillä
ablatiivi jäännökseltä jäännöksiltä
allatiivi jäännökselle jäännöksille
muut sijamuodot
essiivi jäännöksenä jäännöksinä
translatiivi jäännökseksi jäännöksiksi
abessiivi jäännöksettä jäännöksittä
instruktiivi jäännöksin
komitatiivi jäännöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jäännökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jäännös-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jakojäännös, jäännösarvo, jäännöserä, jäännöshajonta, jäännöskappale, jäännösliittymä, jäännöslopuke, jäännösmagnetismi, jäännöspala, jäännöspari, jäännöstermi, jäännösvarianssi, jäännösvero, jäännösvuori, muinaisjäännös, pyhäinjäännös

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39