конец

Venäjä

Substantiivi

коне́ц m. (paino päätteellä)

1. loppu

   в конце́ концо́в – loppujen lopuksi

2. pää (esineen); pohja (pussin tms.)
3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) heppi, siitin
4. (merenkulku) köysi

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	коне́ц	концы́
genetiivi	конца́	концо́в
datiivi	концу́	конца́м
akkusatiivi	коне́ц	концы́
instrumentaali	концо́м	конца́ми
prepositionaali	конце́	конца́х

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: конечный
• adverbit: наконец
• substantiivit: кончик
• verbit: кончать, кончить