конец

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäjä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

коне́ц m. (paino päätteellä)

  1. loppu
    в конце́ концо́в – loppujen lopuksi
  2. pää (esineen)
  3. pohja (pussin tms.)
  4. (kuvaannollisesti, arkikieltä) heppi, siitin

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi коне́ц концы́
genetiivi конца́ концо́в
datiivi концу́ конца́м
akkusatiivi коне́ц концы́
instrumentaali концо́м конца́ми
prepositionaali конце́ конца́х

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]