конец

Wikisanakirjasta

Venäjä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

коне́ц m. (paino päätteellä)

  1. loppu
    в конце́ концо́в – loppujen lopuksi
  2. pää (esineen); pohja (pussin tms.)
  3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) heppi, siitin
  4. (merenkulku) köysi

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi коне́ц концы́
genetiivi конца́ концо́в
datiivi концу́ конца́м
akkusatiivi коне́ц концы́
instrumentaali концо́м конца́ми
prepositionaali конце́ конца́х

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]