pohja
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pohja (10)
- esineen tai muodostuman alapinta, alin osa tai myös perimmäinen kohta vaakasuunnassa katsottaessa; joidenkin kappaleiden alapinta sisältä katsottuna, toisten ulkoa katsottuna
- Veneessä on kaksi pohjaa, sisäpohja ja ulkopohja.
- Suksen pohjat vaatisivat hiomista.
- Puuro paloi pohjaan.
- Lahden pohjassa on hyvä onkipaikka. Siellä on niin kirkasta ja matalaa, että voi nähdä, kuinka kalat köllöttelevät pohjalla.
- umpinaisen rakennelman perimmäinen nurkka
- Mäyrä on luolansa perällä, aivan pohjalla.
- vesistön veden alapuolella oleva maa- tai kivikerros
- tien rakennuksen pohjaksi laskettu perustus, jonka päälle päällyste lasketaan
- rakennuksen alin, maata vasten oleva osa
- pohjoinen, pohjoinen seutu
- täällä pohjan perukoilla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpohjɑ/
- tavutus: poh‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohja | pohjat |
| genetiivi | pohjan | pohjien (pohjain) |
| partitiivi | pohjaa | pohjia |
| akkusatiivi | pohja; pohjan |
pohjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohjassa | pohjissa |
| elatiivi | pohjasta | pohjista |
| illatiivi | pohjaan | pohjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohjalla | pohjilla |
| ablatiivi | pohjalta | pohjilta |
| allatiivi | pohjalle | pohjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohjana | pohjina |
| translatiivi | pohjaksi | pohjiksi |
| abessiivi | pohjatta | pohjitta |
| instruktiivi | – | pohjin |
| komitatiivi | – | pohjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pohja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
|
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: -pohjainen, pohjallinen, pohjaton
- substantiivit: pohjallinen
- verbit: pohjata, pohjautua, pohjittaa, pohjustaa
Yhdyssanat[muokkaa]
aallonpohja, alapohja, arvopohja, elämyspohja, hallituspohja, hiekkapohja, hiuspohja, jalkapohja, järvenpohja, kaikupohja, kakkupohja, kaksoispohja, kalliopohja, kallonpohja, kasvupohja, kengänpohja, kirvespohja, korkkipohja, korokepohja, kumipohja, kämmenpohja, käsipohja, käsipohjaa, lahdenpohja, lantionpohja, liejupohja, läskipohjakenkä, maapohja, merenpohja, muurinpohjalettu, perinpohjainen, pitopohja, pitopohjasukset, pohja-aika, pohja-ala, pohjaeläin, pohjahiekka, pohjahiiva, pohjahiivaolut, pohjahinta, pohjajää, pohjakala, pohjakasvillisuus, pohjakerros, pohjakosketus, pohjakoulutus, pohjakudos, pohjakunto, pohjalasti, pohjalauta, pohjalevy, pohjalieju, pohjalukema, pohjamaa, pohjamaalata, pohjamaalaus, pohjamaali, pohjamuta, Pohjanakka, pohjanlepakko, pohjanmaa, Pohjanmaa, Pohjanmeri, pohjanoteeraus, pohjanpalo, pohjanperä, pohjanuotta, pohjaompelu, pohjaonginta, pohjaonki, pohjapaine, pohjapalkka, pohjapaperi, pohjapiimä, pohjapiirros, pohjapiirustus, pohjapinta-ala, pohjarakenne, pohjarakentaminen, pohjaratkaisu, pohjasakka, pohjasävel, pohjasävy, pohjatiedot, pohjatuuli, pohjaverkko, pohjavesi, pohjavilla, pohjavire, pohjavirta, pohjavirtaus, pohjavoide, pohjaväri, pullonpohja, puolipohja, puupohja, rakennuspohja, ratapohja, rossipohja, savipohja, silmänpohja, sisäpohja, suksenpohja, sängynpohja, tasapohja, taskunpohja, tietopohja, todellisuuspohja, tosipohja, tukipohja, ulkopohja, vatsanpohja, vedenpohja, veneenpohja, veropohja, vertailupohja, välipohja, yläpohja, öljypohja