Siirry sisältöön

perustus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Perustus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Perustus

Substantiivi

[muokkaa]

perustus (39)

  1. rakennuksen tai muun teknisen rakennelman osa, jonka tarkoituksena on välittää ja sovittaa rakenteelle tulevat kuormat rakennusalustalle
  2. (kuvaannollisesti) lähtökohta, pohja
    Liberaalin demokratian perustukset järkkyvät. (is.fi 2013)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈperust̪us/
  • tavutus: pe‧rus‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perustus perustukset
genetiivi perustuksen perustusten
perustuksien
partitiivi perustusta perustuksia
akkusatiivi perustus;
perustuksen
perustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi perustuksessa perustuksissa
elatiivi perustuksesta perustuksista
illatiivi perustukseen perustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi perustuksella perustuksilla
ablatiivi perustukselta perustuksilta
allatiivi perustukselle perustuksille
muut sijamuodot
essiivi perustuksena perustuksina
translatiivi perustukseksi perustuksiksi
abessiivi perustuksetta perustuksitta
instruktiivi perustuksin
komitatiivi perustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perustus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

harkkoperustus, multiaisperustus, perustuskuoppa, perustuslaki, perustustyö

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Latina

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

perustus m., perusta f., perustum n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä perūrō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuotomaskuliinifeminiinineutrisijamuotomaskuliinifeminiinineutri
nominatiiviperustusperustaperustumnominatiiviperustīperustaeperusta
akkusatiiviperustumperustamperustumakkusatiiviperustōsperustāsperusta
genetiiviperustīperustaeperustīgenetiiviperustōrumperustārumperustōrum
datiiviperustōperustaeperustōdatiiviperustīsperustīsperustīs
ablatiiviperustōperustāperustōablatiiviperustīsperustīsperustīs