perustus

Suomi

Substantiivi

perustus (39) (monikko perustukset)

1. rakennuksen tai muun teknisen rakennelman osa, jonka tarkoituksena on välittää ja sovittaa rakenteelle tulevat kuormat rakennusalustalle
2. (kuvaannollisesti) lähtökohta, pohja

   Liberaalin demokratian perustukset järkkyvät. (is.fi 2013)

Ääntäminen

• IPA: /ˈperust̪us/
• tavutus: pe‧rus‧tus

Käännökset

1. rakennuksen perustus

englanti: foundation espanja: cimiento m. italia: fondamenta f. ranska: fondations f.

ruotsi: grund saksa: Grundlage, Fundament venäjä: фундамент m.

2. lähtökohta

englanti: foundation, basis espanja: cimiento m., base f., fundamento m. italia: base f., fondamento m.

ranska: bases f., fondements m. ruotsi: grundval

Liittyvät sanat

• kivijalka
• perustaminen
• peruste
• sokkeli

Yhdyssanat

harkkoperustus, multiaisperustus, perustuskuoppa, perustuslaki, perustustyö

Aiheesta muualla

• perustus Kielitoimiston sanakirjassa