yläpohja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yläpohja (10)

  1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylæˌpohjɑ/
  • tavutus: y‧lä‧poh‧ja

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]