ullakko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Ullakko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ullakko (4-A)[1]

  1. rakennuksen laipion ja vesikaton välinen tila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulːɑkːo/
  • tavutus: ul‧lak‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ullakko ullakot
genetiivi ullakon ullakoiden
ullakoitten
ullakkojen
partitiivi ullakkoa ullakkoja
ullakoita
akkusatiivi ullakko;
ullakon
ullakot
sisäpaikallissijat
inessiivi ullakossa ullakoissa
elatiivi ullakosta ullakoista
illatiivi ullakkoon ullakkoihin
ullakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ullakolla ullakoilla
ablatiivi ullakolta ullakoilta
allatiivi ullakolle ullakoille
muut sijamuodot
essiivi ullakkona ullakkoina
ullakoina
translatiivi ullakoksi ullakoiksi
abessiivi ullakotta ullakoitta
instruktiivi ullakoin
komitatiivi ullakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ullako-
vahva vartalo ullakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ullakkohuone, ullakkohuoneisto, ullakkokamari, ullakkokerros, ullakkokomero, ullakkopalo, ullakkotila, ullakonikkuna

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ullakko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A