laipio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laipio (3)

  1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) huonetilan katto, sisäkatto
  2. (merenkulku) aluksen rungon poikki- tai pituussuunnassa kulkeva osastoiva seinä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯.pi.o/
  • tavutus: lai‧pi‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laipio laipiot
genetiivi laipion laipioiden
laipioitten
partitiivi laipiota laipioita
akkusatiivi laipio;
laipion
laipiot
sisäpaikallissijat
inessiivi laipiossa laipioissa
elatiivi laipiosta laipioista
illatiivi laipioon laipioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laipiolla laipioilla
ablatiivi laipiolta laipioilta
allatiivi laipiolle laipioille
muut sijamuodot
essiivi laipiona laipioina
translatiivi laipioksi laipioiksi
abessiivi laipiotta laipioitta
instruktiivi laipioin
komitatiivi laipioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laipio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • laipio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.