Siirry sisältöön

tavan

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

tavan

  1. (arkikieltä) tavallinen
    ~ kansalainen

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tavan Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

tavan

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta tapa

Romania

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
genetiivi/datiivi
yksikköunui tavan
määräinentavanului
monikkounor tavane
määräinentavanelor

tavan n. (määräinen: tavanul, monikko: tavane, määräinen: tavanele)

  1. katto

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tàvan m. (kyrillinen таван)

  1. ullakko

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivitavantavani
genetiivitavanatavana
datiivi-lokatiivitavanutavanima
akkusatiivitavantavane
vokatiivitavanetavani
instrumentaalitavanomtavanima

Etymologia

[muokkaa]
  • osmaniturkin طوان (tavan), "katto"