tavallinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tavallinen (38) (komparatiivi tavallisempi, superlatiivi tavallisin) (taivutus[luo])[1]

  1. ei erikoinen; tavallisuudesta poikkeamaton, arkipäiväinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑʋɑlˌlinen/
  • tavutus: ta‧val‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista tapa (tava- + -llinen)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epätavallinen

Substantiivi[muokkaa]

tavallinen (38)

  1. jotakin tavallista; se tavanomainen, sama kuin tavallisesti
    Otan sen tavallisen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavallinen tavalliset
genetiivi tavallisen tavallisten
tavallisien
partitiivi tavallista tavallisia
akkusatiivi tavallinen;
tavallisen
tavalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi tavallisessa tavallisissa
elatiivi tavallisesta tavallisista
illatiivi tavalliseen tavallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavallisella tavallisilla
ablatiivi tavalliselta tavallisilta
allatiivi tavalliselle tavallisille
muut sijamuodot
essiivi tavallisena
(tavallisna)
tavallisina
translatiivi tavalliseksi tavallisiksi
abessiivi tavallisetta tavallisitta
instruktiivi tavallisin
komitatiivi tavallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavallis-

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38