erikoinen
 |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erikoinen (38) (komparatiivi erikoisempi, superlatiivi erikoisin) (taivutus[luo])
- (lähinnä yhdyssanoissa) erikoislaatuinen, poikkeuksellinen, erityinen
- Pekalla on erikoinen vanha museoauto.
- erikoistilanne, erikoistarjous
- (lähinnä yhdyssanoissa) erikoistunut; johonkin osa-alueeseen keskittyvä
- erikoisliike, erikoistutkija
- kummallinen, omalaatuinen, outo
- Pekka on erikoinen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈe.riˌkoi.nen/
- tavutus: e‧ri‧koi‧nen
Käännökset[muokkaa]
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: erikoisesti
- substantiivit: erikoisuus
- verbit: erikoistaa, erikoistua
Yhdyssanat[muokkaa]
erikoisala, erikoisasema, erikoisauto, erikoiseläinlääkäri, erikoishammaslääkäri, erikoishoikka, erikoiskerma, erikoiskieli, erikoiskoe, erikoiskoulutus, erikoislaatuinen, erikoislahjakas, erikoislaina, erikoisliike, erikoislukio, erikoislähettiläs, erikoislääkäri, erikoismaininta, erikoismies, erikoisosaaminen, erikoispikajuna, erikoispostimerkki, erikoisrakenteinen, erikoisruokavalio, erikoissuunnittelija, erikoistapaus, erikoistarjous, erikoistehtävä, erikoistilanne, erikoistoimittaja, erikoistuntija, erikoistuomioistuin, erikoistutkija, erikoisupseeri, erikoisvaatimus, erikoisvalmisteinen, erikoisvaltuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erikoinen Kielitoimiston sanakirjassa