erikoinen

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

erikoinen (38) (komparatiivi erikoisempi, superlatiivi erikoisin) (taivutus)

  1. erikoislaatuinen, poikkeuksellinen, erityinen
    Pekalla on erikoinen vanha museoauto.
  2. kummallinen, omalaatuinen, outo
    Pekka on erikoinen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈe.riˌkoi.nen/

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

erikoisala, erikoisasema, erikoisauto, erikoiseläinlääkäri, erikoishammaslääkäri, erikoishoikka, erikoiskerma, erikoiskieli, erikoiskoe, erikoiskoulutus, erikoislaatuinen, erikoislahjakas, erikoislaina, erikoisliike, erikoislukio, erikoislähettiläs, erikoislääkäri, erikoismaininta, erikoismies, erikoisosaaminen, erikoispikajuna, erikoispostimerkki, erikoisrakenteinen, erikoisruokavalio, erikoissuunnittelija, erikoistapaus, erikoistarjous, erikoistehtävä, erikoistilanne, erikoistoimittaja, erikoistuntija, erikoistuomioistuin, erikoistutkija, erikoisupseeri, erikoisvaatimus, erikoisvalmisteinen, erikoisvaltuus

Aiheesta muualla[muokkaa]