tapa

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapa (9-F)

  1. asia, jota tehdään totuttuun tapaan säännöllisesti
    Tästä on tullut täälläpäin jo tapa.
    Mahtava tapa aloittaa viikko.
  2. keino tehdä jotain
    uusi tapa hyödyntää hukkalämpöä
  3. (monikollinen) jonkin henkilön yleinen käyttäytymismalli; yhteisössä noudatettava käyttäytymismalli.
    Hänellä on huonot tavat.
    pöytätavat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapa tavat
genetiivi tavan tapojen
partitiivi tapaa tapoja
akkusatiivi tapa; tavan tavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tavassa tavoissa
elatiivi tavasta tavoista
illatiivi tapaan tapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavalla tavoilla
ablatiivi tavalta tavoilta
allatiivi tavalle tavoille
muut sijamuodot
essiivi tapana tapoina
translatiivi tavaksi tavoiksi
abessiivi tavatta tavoitta
instruktiivi tavoin
komitatiivi tapoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajattelutapa, ajatustapa, ehtotapa, elämäntapa, esiintymistapa, esitystapa, hallitustapa, hovitavat, häätapa, ihmistavat, ilmaisutapa, juomatapa, kansantapa, katsantotapa, katsomustapa, kauppatapa, kirjoitustapa, kuvaamistapa, kuvaustapa, käsittelytapa, käsitystapa, käskytapa, käyttäytymistapa, käyttötapa, käytöstapa, laatutapa, laskutapa, laulutapa, lehtitapa, liiketapa, lisääntymistapa, lukutapa, lähestymistapa, mahtotapa, menettelytapa, merimiestapa, merkintätapa, muodostumistapa, näkemistapa, perimätapa, perinnäistapa, puhetapa, puhuttelutapa, pöytätapa, rankaisutapa, ratkaisutapa, reaktiotapa, sanontatapa, seuratapa, suhtautumistapa, suoritustapa, tapainkuvaus, tapaintuomari, tapainturmelus, tapakasvatus, tapakristillinen, tapakristillisyys, tapakristitty, tapakulttuuri, tapaluokka, tapaoikeus, taparikollinen, taparikollisuus, tapatieto, tapaturma, tekotapa, toimintatapa, tositapa, tulkintatapa, työskentelytapa, työtapa, vaalitapa, viljelytapa, ääntämistapa

Idiomit[muokkaa]

  • tapansa kullakin
  • tavoistaan ihminen tunnetaan
  • maassa maan tavalla
  • olla ~na (+ inf.) tehdä jotakin tottumuksesta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tapa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

tapa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tappaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tappaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tappaa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapa f. (monikko tapas)

  1. kansi (purkin tai vastaavan)
  2. pieni suupala, naposteltava
  3. kirjan kansi; lehden etusivu
    Las tapas de los diarios del lunes 17 de noviembre de 2014

Huomautukset[muokkaa]

  • Merkityksessä 'pieni suupala', 'pikkunaposteltava' sana esiintyy useammin monikkomuodossa (tapas).

Verbi[muokkaa]

tapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapar

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tapa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tapma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tapma