keino

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keino (1) (monikko keinot)

  1. tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään
    Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?
    Siihen löytyy monta keinoa.
  2. (vanhahtava) väline tai laite
    Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.
  3. (yhdyssanan alkuosana) keinotekoinen; jotakin jäljittelevä
    keinoelämä
    keinonahka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞ino̞]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

apukeino, ehkäisykeino, elinkeino, esityskeino, houkutuskeino, hätäkeino, ilmaisukeino, keinoalkuinen, keinoemo, keinohedelmöittää, keinohedelmöitys, keinohorisontti, keinokastelu, keinokuitu, keinomunuainen, keinonahka, keinopää, keinoruokinta, keinosiementää, keinosiemennys, keinosiitos, keinosilkki, keinotekoinen, keinotie, keinotodellisuus, keinovalaistus, keinovalikoima, keinovalo, keinoverenkierto, kidutuskeino, kurinpitokeino, kurssikeinottelu, painostuskeino, pakkokeino, parannuskeino, pelotuskeino, puolustuskeino, rangaistuskeino, rankaisukeino, ratkaisukeino, suojakeino, taikakeino, tehokeino, tehostuskeino, terveydenhoitokeino, tyylikeino, vaikutuskeino, varokeino, voimakeino

Aiheesta muualla[muokkaa]