pakkokeino
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pakkokeino
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
- tavutus: pak‧ko‧kei‧no
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista pakko ja keino
Liittyvät sanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pakkokeino Kielitoimiston sanakirjassa