esine

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

esine (48) (monikko esineet)

  1. ihmisen valmistama, käsin kosketeltava asia; tavara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞sine̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi esine esineet
genetiivi esineen esineiden
esineitten
partitiivi esinettä esineitä
akkusatiivi esine; esineen esineet
Sisäpaikallissijat
inessiivi esineessä esineissä
elatiivi esineestä esineistä
illatiivi esineeseen esineisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi esineellä esineillä
ablatiivi esineeltä esineiltä
allatiivi esineelle esineille
Muut
essiivi esineenä esineinä
translatiivi esineeksi esineiksi
abessiivi esineettä esineittä
instruktiivi esinein
komitatiivi esineine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Volmari Kilpinen sepitti tämän oppitekoisen uudissanan 1842 käyttäen lähtökohtanaan ikivanhaa esi-sanaa.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

paljousesineet, taide-esine, valmisesine

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 132. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.