esine

Suomi

Esineitä [1]

Substantiivi

esine (48) (monikko esineet)

1. ihmisen valmistama, käsin kosketeltava asia; tavara, valmiste
2. aineellinen kappale tai olio

   tunnistamaton lentävä esine

3. (oikeustiede) rajoitettu aineellinen kappale, johon ihmisellä voi olla määräämisvaltaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈesineˣ/, [ˈe̞sine̞ˣ]
• tavutus: e‧si‧ne

Etymologia

Volmari Kilpinen sepitti tämän oppitekoisen uudissanan 1842 käyttäen lähtökohtanaan ikivanhaa esi-sanaa.

Käännökset

1. ihmisen valmistama, käsin kosketeltava asia; tavara

englanti: item, object, thing italia: oggetto kroatia: predmet m. liivi: ažā ranska: objet m., chose f.

ruotsi: föremål, objekt saksa: Gegenstand m. turkki: nesne venäjä: предмет, вещь viro: asi; ese

Liittyvät sanat

• irtain
• irtaimisto

Johdokset

• adjektiivit: esineellinen
• substantiivit: esineistö
• verbit: esineistyä, esineistää, esineellistää, esineellistyä

Yhdyssanat

antiikkiesine, arvoesine, avaruusesine, erityisesine, esinepysyvyys, esinetulostus, hopeaesine, keramiikkaesine, keräilyesine, kiviesine, koriste-esine, koruesine, kultaesine, kulttuuriesine, käyttöesine, lahjaesine, lainaesine, lajiesine, lasiesine, metalliesine, muinaisesine, muistoesine, museoesine, näyttelyesine, paljousesineet, piiesine, pikkuesine, puuesine, rautaesine, saviesine, taide-esine, taikaesine, talle-esine, talousesine, tarpeistoesine, tarve-esine, tinaesine, valmisesine, varusesine, vierasesine, ylellisyysesine

Aiheesta muualla

• esine Kielitoimiston sanakirjassa
• esine Tieteen termipankissa
• esine Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 435 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Adjektiivi

esine (gen esise, part esist)

1. etinen, jonkin edessä tai edustalla oleva

Substantiivi

esine (gen esise, part esist)

1. (usein yhdyssanojen jälkiosana) edusta
2. (murteellinen) eteinen

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (eteinen) esik

Yhdyssanat

• ahjuesine, jaamaesine, koldeesine, läveesine, majaesine, pliidiesine, trepiesine, ukseesine, ninaesine, rinnaesine, otsaesine

Verbi

esine

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä esinema
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä esinema
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä esinema