tavara

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tavara (12)

  1. aineellinen esine, etenkin kaupan ja omistuksen kohteena
  2. (alatyyliä, halventava, slangia) naisen sukupuolielimet

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alennustavaratalo, apteekkitavara, arvotavara, bulkkitavara, hylkytavara, höylätavara, irtotavara, itsepalvelutavaratalo, joukkotavara, kauppatavara, kauppiastavaratalo, kertakäyttötavara, kestokulutustavara, kiitotavara, kivitavara, korviketavara, kulutustavara, käsimatkatavara, käyttötavara, laatutavara, lahjatavara, lainatavara, lyhyttavara, löytötavara, löytötavaratoimisto, massatavara, matkatavara, matkatavarasäilö, matkatavaratoimisto, matkatavaravakuutus, merkkitavara, messutavara, metritavara, museotavara, paperitavara, pikkutavara, priimatavara, puutavara, puutavarakauppa, puutavaralaji, puutavaraliike, puutavaramarkkinat, päivittäistavara, päivittäistavarakauppa, rahtitavara, rahtitavaratoimisto, ruokatavara, ruokatavarakauppa, sahatavara, salakuljetustavara, savitavara, sekatavara, sekatavarakauppa, sekundatavara, sesonkitavara, siirtomaatavara, siirtomaatavarakauppa, taloustavara, tarjoustavara, tavara-arpajaiset, tavara-asema, tavarahissi, tavarajuna, tavarakauppa, tavarakoodi, tavaralaji, tavaralasti, tavaraliikenne, tavaraluotto, tavaralähetys, tavaramerkki, tavarankuljetus, tavarantarkastaja, tavaranvaihto, tavaranvaihtosopimus, tavaranvalmistaja, tavaranäyte, tavaraoppi, tavarapula, tavarapörssi, tavaraseloste, tavarasäilö, tavaratalo, tavarateline, tavaratila, tavaratoimitus, tavaravaaka, tavaravalikoima, tavaravaunu, tavaravekseli, transitotavara, tuontitavara, tuoretavara, tusinatavara, uittotavara, vaihtotavara, varastotavara, vientitavara, ylellisyystavara