nurkka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Nurkka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nurkka (10)

  1. paikka, jossa kaksi seinää kohtaavat
    seistä nurkassa
  2. paikka, jossa paperin sivut kohtaavat
    Kirjoita se vaikka sinne paperin nurkkaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnurkːɑ/
  • tavutus: nurk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nurkka nurkat
genetiivi nurkan nurkkien
(nurkkain)
partitiivi nurkkaa nurkkia
akkusatiivi nurkka;
nurkan
nurkat
sisäpaikallissijat
inessiivi nurkassa nurkissa
elatiivi nurkasta nurkista
illatiivi nurkkaan nurkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nurkalla nurkilla
ablatiivi nurkalta nurkilta
allatiivi nurkalle nurkille
muut sijamuodot
essiivi nurkkana nurkkina
translatiivi nurkaksi nurkiksi
abessiivi nurkatta nurkitta
instruktiivi nurkin
komitatiivi nurkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nurka-
vahva vartalo nurkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alanurkka, kotinurkka, nurkanvaltaaja, nurkanvaltaus, nurkkahylly, nurkkakaappi, nurkkakivi, nurkkakunta, nurkkakuntainen, nurkkakuntalainen, nurkkalauta, nurkkaliitos, nurkkapöytä, nurkkasalvos, olonurkka, peränurkka, silmänurkka, sisänurkka, sohvannurkka, sohvanurkka, takanurkka, ulkonurkka, ylänurkka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nurkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]