corner

Englanti

Substantiivi

corner (monikko corners)

1. kulma

   just around the corner kulman takana; hyvin lähellä

2. nurkka

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	corners
part. prees.	cornering
imp. & part. perf.	cornered

corner

1. ahdistaa nurkkaan t. kiikkiin
2. nurkata

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui corner
määräinen	cornerului
monikko	unor cornere
määräinen	cornerelor

corner n. (määräinen: cornerul, monikko: cornere, määräinen: cornerele)

1. (urheilu) kulmapotku