indikatiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
indikatiivi (5)
- (kielitiede) yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi.
- "Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | indikatiivi | indikatiivit |
genetiivi | indikatiivin | indikatiivien (indikatiivein) |
partitiivi | indikatiivia | indikatiiveja |
akkusatiivi | indikatiivi; indikatiivin |
indikatiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | indikatiivissa | indikatiiveissa |
elatiivi | indikatiivista | indikatiiveista |
illatiivi | indikatiiviin | indikatiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | indikatiivilla | indikatiiveilla |
ablatiivi | indikatiivilta | indikatiiveilta |
allatiivi | indikatiiville | indikatiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | indikatiivina | indikatiiveina |
translatiivi | indikatiiviksi | indikatiiveiksi |
abessiivi | indikatiivitta | indikatiiveitta |
instruktiivi | – | indikatiivein |
komitatiivi | – | indikatiiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | indikatiivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. indikatiivi
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (tapaluokka) tositapa (vanhahtava)
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- indikatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- indikatiivi Tieteen termipankissa