potentiaali

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

potentiaali (5)

  1. (kielitiede) mahtotapa, tapaluokka, joka kuvaa mahdollisuutta. Indikatiivin potentiaalin tunnus suomen kielessä on -ne-johdin.
    Kutonen on kutoa-verbin yksikön ensimmäisen persoonan preesensin potentiaalimuoto.
  2. (fysiikka) suure, joka kuvaa kappaleen korkeusasemaan (painovoimakenttään) tai sähkökenttään perustuvaa kykyä tehdä työtä
    Potentiaali (V) on potentiaalienergia yksikkövarausta kohti.
  3. toistaiseksi käyttämätön mahdollisuus tai voimavara
    Tietoyhteiskunnan potentiaali on vielä vanhojen tottumusten vankina.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potentiaali potentiaalit
genetiivi potentiaalin potentiaalien
(potentiaalein)
partitiivi potentiaalia potentiaaleja
akkusatiivi potentiaali;
potentiaalin
potentiaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi potentiaalissa potentiaaleissa
elatiivi potentiaalista potentiaaleista
illatiivi potentiaaliin potentiaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi potentiaalilla potentiaaleilla
ablatiivi potentiaalilta potentiaaleilta
allatiivi potentiaalille potentiaaleille
muut sijamuodot
essiivi potentiaalina potentiaaleina
translatiivi potentiaaliksi potentiaaleiksi
abessiivi potentiaalitta potentiaaleitta
instruktiivi potentiaalein
komitatiivi potentiaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potentiaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

asemapotentiaali, kasvupotentiaali, korkeuspotentiaali, maapotentiaali, potentiaalienergia, potentiaaliero, potentiaalimuoto, potentiaalintasaus, potentiaaliteoria, potentiaalivirtaus, potentialiteetti, skalaaripotentiaali, sotapotentiaali, sähköpotentionaali, vektoripotentiaali

Aiheesta muualla[muokkaa]