konditionaali
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (kielitiede) ehtotapa, tapaluokka, joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi.
- ”Kutoisin” on kutoa-verbin konditionaalin yksikön ensimmäisen persoonan preesens.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konditionaali | konditionaalit |
| genetiivi | konditionaalin | konditionaalien (konditionaalein) |
| partitiivi | konditionaalia | konditionaaleja |
| akkusatiivi | konditionaali; konditionaalin |
konditionaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konditionaalissa | konditionaaleissa |
| elatiivi | konditionaalista | konditionaaleista |
| illatiivi | konditionaaliin | konditionaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konditionaalilla | konditionaaleilla |
| ablatiivi | konditionaalilta | konditionaaleilta |
| allatiivi | konditionaalille | konditionaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konditionaalina | konditionaaleina |
| translatiivi | konditionaaliksi | konditionaaleiksi |
| abessiivi | konditionaalitta | konditionaaleitta |
| instruktiivi | – | konditionaalein |
| komitatiivi | – | konditionaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konditionaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tapaluokka joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi.
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (vanhahtava) ehtotapa
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konditionaali Kielitoimiston sanakirjassa
- konditionaali Tieteen termipankissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5