kulma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kulmâ

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulma (10)

  1. terävä taitekohta esineen reunassa, ulkokulma
    pöydän kulma, talon kulma
  2. nurkka, sisäkulma
  3. (geometria) kahden suoran suuntien välinen ero
  4. näillä kulmilla: täällä päin, tällä seudulla
  5. (urheilu) kulmapotku tai kulmalyönti
    Aki Pennanen antoi kulman lyhyenä suoraan vaihdosta kentälle tulleelle Niko Inkiselle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kulma kulmat
genetiivi kulman kulmien
(kulmain)
partitiivi kulmaa kulmia
akkusatiivi kulma; kulman kulmat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulmassa kulmissa
elatiivi kulmasta kulmista
illatiivi kulmaan kulmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kulmalla kulmilla
ablatiivi kulmalta kulmilta
allatiivi kulmalle kulmille
Muut
essiivi kulmana kulmina
translatiivi kulmaksi kulmiksi
abessiivi kulmatta kulmitta
instruktiivi kulmin
komitatiivi kulmine-
+ omistusliite


Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]