kulma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kulmâ


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulma (10)

  1. terävä taitekohta esineen reunassa
    pöydän kulma, talon kulma
  2. nurkka, sisäkulma
  3. (geometria) kahden sellaisen puolisuoran eli säteen muodostama kuvio, joilla on yhteinen päätepiste, kulman kärki, sekä näiden säteiden, eli kylkien, välinen tason osa
  4. näillä kulmilla: täällä päin, tällä seudulla
  5. (urheilu) kulmapotku tai kulmalyönti
    Aki Pennanen antoi kulman lyhyenä suoraan vaihdosta kentälle tulleelle Niko Inkiselle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kulma kulmat
genetiivi kulman kulmien
(kulmain)
partitiivi kulmaa kulmia
akkusatiivi kulma; kulman kulmat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulmassa kulmissa
elatiivi kulmasta kulmista
illatiivi kulmaan kulmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kulmalla kulmilla
ablatiivi kulmalta kulmilta
allatiivi kulmalle kulmille
Muut
essiivi kulmana kulmina
translatiivi kulmaksi kulmiksi
abessiivi kulmatta kulmitta
instruktiivi kulmin
komitatiivi kulmine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avaruuskulma, eksplementtikulma, kadunkulma, kantakulma, keskuskulma, komplementtikulma, kulma-asento, kulma-aste, kulma-asteikko, kulmaetäisyys, kulmahammas, kulmaheitto, kulmahuone, kulmahylly, kulmahyppy, kulmaikkuna, kulmajyrsin, kulmakaappi, kulmakaari, kulmakappale, kulmakarva, kulmakerroin, kulmakiihtyvyys, kulmakisko, kulmakivi, kulmakunta, kulmakynä, kulmalasta, kulmaminuutti, kulmamittari, kulmamitta, kulmamittaus, kulmanmittaus, kulmanopeus, kulmanväli, kulmapeili, kulmaprisma, kulmarauta, kulmaristi, kulmaruutu, kulmasekunti, kulmataajuus, kulmatalo, kulmateräs, kulmatontti, kulmatorni, kulmavahvike, kulmaviivain, kulmaviivoitin, leikkauskulma, leikkuukulma, oikokulma, ristikulma, sisäkulma, sivukulma, suorakulma, suplementtikulma, tasokulma, ulkokulma, vieruskulma

Aiheesta muualla[muokkaa]